Kimmoke tämän blogin kirjoittamiseen tuli siitä, kun Yle uutisoi taannoin 26-vuotiaasta Mirasta, joka pystyy syömään kerralla vain pienen palan suklaata, ja sekin onnistuu vain oman sohvan tutussa nurkassa. Mira kärsii syömisen välttely- ja rajoittamishäiriöstä, joka tunnetaan paremmin englanninkielisellä lyhenteellä ARFID (Avoidant-restrictive food intake disorder). Mira ei ole ikäluokassaan harvinaisuus, vaan tämä häiriö on nopeasti yleistynyt. Miran ulostulo on erittäin arvokas, sillä helposti henkilö ja etenkin hänen lähipiirinsä kuittaa tilanteen nirsoiluna, joka voi monesti olla luonteeltaan syyllistävää.
ARFID tunnistettiin omaksi syömishäiriötyypikseen vasta joitain vuosia sitten. Yhdysvalloissa se pääsi tautiluokitusjärjestelmään vuonna 2013 ja se tulee myöhemmin käyttöön myös Suomessa ICD-11-tautiluokitusjärjestelmässä. Tässä syömishäiriössä ei suinkaan ole kyse nirsoilusta vaan usein voimakkaasta ahdistuksesta ja pelosta erilaisia ruoka-aineita tai syömistä kohtaan. Häiriöön liittyy voimakkaita negatiivisia tunteita kuten häpeää. ARFID on monesti yhteydessä neuropsykiatrisiin häiriöihin, erityisesti autismikirjon häiriöihin. ADHD:een liittyy hyvin usein aistiyliherkkyyttä ja se onkin yleinen ARFID:n taustalla.
ARFID:n ominaispiirteisiin kuuluu syömisen huomattava vaikeus. Syömiseen liittyy pelkoa, inhoa tai se ei yksinkertaisesti kiinnosta. Hyvin tyypillisesti oireet alkavat jo lapsuuden aikana, kun taas muiden syömishäiriöiden oireiden alku sijoittuu usein murrosiän vuosiin. Muista syömishäiriöistä, kuten laihuushäiriöstä ja ahmimishäiriöstä poiketen ARFID:n ei liity varsinaista kehonkuvan häiriötä, kehon tai painon liiallista tarkkailua tai voimakasta lihomisen pelkoa. Jonkin verran ARFID:a tosin esiintyy myös sekamuotoisena syömishäiriönä, jolloin ARFID:n ja esimerkiksi laihuushäiriön oireet esiintyvät rinnakkain.
ARFID:n taustalla voi olla monia erilaisia mekanismeja. Syömistä saatetaan vältellä, koska tietyt ruoka-aineet aiheuttavat henkilölle epämiellyttävän sensorisen tuntemuksen, kuten suutuntuman, hajun, maun tai ulkonäön kautta. Myös vaikutukset suoliston alueella, kuten syömistä seuraavat vatsakivut, voidaan kokea inhottaviksi, mikä johtaa välttelykäyttäytymiseen, suureen valikoivuuteen ja haluun pitäytyä tutuissa ruoka-aineissa. Joskus ARFID:sta kärsivät pelkäävät syömisen seurauksia, kuten oksentamista tai tukehtumista. Näissä tapauksissa taustalla on usein epämiellyttävä syömiskokemus, kuten ruuan joutuminen ”väärään kurkkuun” tai allerginen reaktio ruuasta. Joskus puolestaan potilas voi kärsiä nälän tunteen puutteesta, mikä johtaa syömättömyyteen.
ARFID on kantajalleen raskas taakka niin fyysisesti kuin sosiaalisestikin, ja se tulee ottaa vakavasti. Se johtaa useimmiten painon laskuun ja aliravitsemustilaan, jolla voi olla
huomattavia fyysisiä seurauksia. Edetessään ne voivat uhata vakavasti henkilön terveydentilaa. ARFID johtaa useimmiten myös sosiaalisen toimintakyvyn rajoitteisiin, koska muun muassa syöminen muiden kanssa on mahdotonta.
Koska ARFID on diagnoosina uusi ja toistaiseksi ilmiötä on vähän tutkittu, ei yhtenäisiä hoitolinjoja vielä ole. Meillä Recurorilla hoito rakennetaan yksilöllisesti jokaiselle potilaalle erikseen. Hoidoksi voivat soveltua erilaiset terapeuttiset menetelmät ja lääkehoidot, joista keskustellaan yhdessä potilaan kanssa. Meillä Recurorilla periaatteena on myös nopea reagointi potilaan kokemuksiin hoitopolun varrella. ARFID:lle soveltuvia terapeuttisia menetelmiä ollaan kehittelemässä laajalla rintamalla ja niitä on jo otettu käyttöön etenkin alaikäisten potilaiden tapauksissa. Recuror seuraa tarkasti alan kehitystä ja ottaa parhaat hoitomuodot käyttöön aina sitä mukaa, kuin ne tutkitusti osoittavat toimivuutensa.
Kiitos Mira ja Yle! Toivottavasti tämä uutisjuttu madalsi Miran tilanteen jakavien kynnystä hakea apua.
