Olen kuullut, että sisältövaroitukset ovat uusi someilmiö. Sellaisen antaminen voi olla nyt paikallaan. Tarinallani on kuitenkin onnellinen loppu. Uskon sen tarjoavan paljon toivoa monille masennuksen kanssa kamppaileville ja heidän läheisilleen.
Maailmantuskan kantaja ala-asteelta pitäen – samalle aaltopituudelle pääsy ikäisteni kanssa vaikeaa
Olen aina ollut herkkä näkemälleni inhimilliselle pahuudelle, tapahtui se sitten välittömässä läheisyydessä tai median välityksellä. Olen myös pienestä pitäen lukenut maailman tapahtumista ja analysoinut niitä puhki. Minunlaiselleni ihmiselle tieto todella lisää tuskaa. Olen varastoinut tuskaa itseeni ja se on muuttunut fyysiseksi pahoinvoinniksi, jonka patoaminen toimeliaan kuoren alle on ollut kuormittavaa. Maailmantuskaa harteillaan kantavana on vaikeaa olla samalla aaltopituudella luokkatoverien kanssa ja siksi läheiset ystävät olivat usein harvassa.
Näihin päiviin asti olen syyttänyt erilaisuudesta itseäni ja pitänyt siitä seurannutta yksinäisyyttä kohtalonani. Itsesyytös esti minulta avun hakemisen vuosiksi. Pimitin tilani jopa vanhemmilta. Jälkeen päin tuntuu oudolta, mutta minusta tuntui etten halunnut vaivata heitä. Keksin aina vaikka mitä sääntöjä siihen, miksi minun ei kuulu hakea apua.
Analyysi itsestäni kulki vuosia sellaista kiertorataa, että voin itse analysoida tilaani muita paremmin. Ajauduin noidankehään, jossa perusteettomat itsesyytökset vain vahvistivat itse itseään. En sallinut kenenkään auttaa itseäni pois siitä kehästä.
Analyysi itsestäni kulki vuosia sellaista kiertorataa, että voin itse analysoida tilaani muita paremmin. Näin ajauduin noidankehään, jossa perusteettomat itsesyytökset vain vahvistivat itse itseään.
Recurorilla on aikoja vapaana jopa lähipäiviksi
Korkea toimintakyky on tehokas kulissi, jonka taakse on ammattilaistenkin vaikea nähdä
Olen hyvin aikaansaava tyyppi. Olen oppinut kotoa korkean työmoraalin. Koulu on aina sujunut mallikkaasti syvempinäkin masennuksen kausina. Pääsin lukion jälkeen kauppakorkeakouluun, kävin intin ja olen menestynyt niissä hyvin.
Menestys koulussa ja pyrkimys olla vaivaamatta tuskallani läheisiä loivat paksun kulissin, jonka takaa velloin itsetuhoisissa ajatuksissani vuosia kenenkään tietämättä. Koska ei ollut mitään numeerista indikaattoria pahoinvoinnista, vaikka alentuneiden kouluarvosanojen tai lintsaamisen muodossa, ongelmat pysyivät salassa.
Itsemurha tuli ajatuksiini ensimmäisen kerran yläasteella, mutta toisella tavalla kuin monilla vahvemmin tunteitaan näyttävillä. Minä analysoin sitäkin vaihtoehtoa ilman signalointia ulospäin. En viillellyt tai muutenkaan manifestoinut tuskaani ulospäin. Se olisi ollut muiden häiritsestä omilla ongelmillani, jotka “olin itse aiheuttanut”.
Ensi kerran pahan olon malja läikkyi toden teolla yli kunnolla, kun kolmevuotiaasta asti paras ystäväni menehtyi nopeasti kehittyneeseen luusyöpään 17-vuotissyntymäpäivänäni. Sitä rakentamani padot eivät enää kestäneet. Tällöinkään en hakeutunut apuun, vaan sinnittelin läpi lukion ja armeijan.
Raotin salaisuuden verhoani ensi kerran vasta tammikuussa 2022, jolloin ensimmäinen hoitokontaktini tapahtui. Emme kuitenkaan löytäneet YTHS:n terapeutin kanssa yhteistä aallonpituutta. Psykoterapeutin summaus tilanteestani oli, että taannoinen ystävän menetys oli minulle liian suuri menetys – aivan kuin en olisi tätä itse tiennyt! Tämä epäonnistunut terapiakokeilu vahvisti ennakkoluuloani. Vaikutti siltä, että koska opintoni kauppakorkeassa sujuivat ajallaan ja hyvin arvosanoin, eivät he uskoneet minulla olevan mitään akuuttia hätää.
Hoidon hitaus ja tunne, etten tullut vakavasti otetuksi sai minut luopumaan uskosta, että ammattiapu voisi korjata tilanteeni. Vakaa päätökseni oli, että sinnittelen niin kauan kuin voin, ja vain lopetan sinnittelyn, kun sen aika on.
Minusta alkoi tuntua, että sinnittelyn takaraja alkoi häämöttää. Varasin yhden suunnan lennot Kapkaupunkiin. Pöytävuori on kaunein paikka, jossa olen milloinkaan käynyt. Kliininen hyppy ja kaikki olisi selvää.
Matka, jonka piti vapauttaa minut sinnittelystä jäi käyttämättä
Aloitus Turun kauppakorkeakoulussa ja uusi kotikaupunki antoivat hetkeksi uutta toivoa ja iloa elämääni. Toivon ja ilon piikkiä seurasi kuitenkin syvä pudotus jo muutaman viikon kuluttua. Kuilu oli jopa yhtä syvä kuin ystäväni menetyksen aikoihin 2017.
Vuoden 2023 alkuun mennessä minusta alkoi tuntua, että sinnittelyn takaraja alkoi häämöttää. Varasin yhden suunnan lennot Kapkaupunkiin. Pöytävuori on kaunein paikka, jossa olen milloinkaan käynyt. Kliininen hyppy ja kaikki olisi selvää. Eikä toimituksesta koituisi muille suurta vaivaa.
Lentojen varaaminen antoi hetkellisen mielenrauhan, sekä tauon loputtomista itsesyytöksistä. Sattuma puuttui kuitenkin peliin, kun pian lentojen varaamisen jälkeen tapahtui hyvien sattumusten sarja, josta sai pientä lisävoimaa. Lisävoiman turvin pärjäilin syksyyn asti. Lennot jäivät siis käyttämättä.
Ensi kertaa elämässäni en joutunut pettymään! Kymmenennen hoitosession jälkeen koin elämääni mullistaneen elämyksen. Tuntui, kuin sadan kilon paino oli tippunut hartioiltani. Olin vapautunut ikuisesta itsesyytöksistä! Annoin itselleni luvan elää.
Recurorin rTMS-hoito toi elämääni valon, jonka olin kieltäytynyt itseltäni – kymmenennen hoitokerran jälkeen tuntui, että ajatteluni on siirtynyt uudelle kiertoradalle
Reunalla käynnin aktivoima elämänhalu paransi oloni siis joksikin aikaa. Viime kesä meni olosuhteisiin nähden hyvässä voinnissa, mutta syksy paljasti, että hyvä olo olikin elämistä velaksi. Tummat pilvet kerääntyivät taas sieluni horisonttiin. YTHS:llä oli keskusteltu muun muassa rTMS-hoidoista. Kuukaudet kuluivat, mutta mitään ei tapahtunut. Minua yritettiin myös hoitaa SNRI-lääkityksellä, mutta sen sivuoireet olivat karmivat. Vatsani oli aivan rikki, eikä lääkitys tuottanut oikeastaan mitään hoitovastetta.
Aloimme isäni kanssa tutustua yksityisiin vaihtoehtoihin. Googlailun tuloksena vakuutuimme, että Recuror on asiantuntevin ja nopein vaihtoehto minulle. Kokeneella psykiatrian erikoislääkärillä, Henry Karlssonilla oli aika vapaana parin päivän päähän. Ymmärsin heti, että nyt alkaa tapahtua!
Ensi tapaamisella tutustuimme laitteistoon ja välillemme syntyi hyvä luottamussuhde välittömästi. Ripeiden, mutta kattavien alkukartoitusten jälkeen päädyimme 25 rTMS-hoitokerran intensiivijaksoon. Ensi kertaa vuosiin uskalsin odottaa tulevaa optimistisin mielin.
Ja ensi kertaa elämässäni en joutunut pettymään! Kymmenennen hoitosession jälkeen koin elämääni mullistaneen elämyksen. Tuntui, kuin sadan kilon paino oli tippunut harteiltani. Olin vapautunut ikuisesta itsesyytöksistä! Annoin itselleni luvan elää. Viidennentoista kerran jälkeen aloin tuntea maut ja tuoksut aivan uudella tavalla.
Koulutyöt ovat sujuneet siitä pitäen todella hyvin. Kirjoittelen parhaillaan kandintyötäni ja näen tulevaisuuteni valoisana. rTMS-hoito laittoi minut liikkeelle kohti parempaa. Näen nyt merkityksellisyyttä ja elämänsisältöä monissa sellaisissa asioissa, joissa ennen näin vain tyhjää ja turhuutta.
Henry lähetti minut rTMS-hoitojakson jälkeen Kelan kuntoutuspsykoterapiaan, jonka lisäksi etsimme kärsivällisesti minulle sopivan lääkityksen. Tuntuu, että saan nyt myös terapia- ja lääkehoidoista paljon irti.
Olen viimein tiellä, jonka päässä näkyy valoisa tulevaisuus.
Terveisin,
Veikko
Recurorilla on aikoja vapaana jopa lähipäiviksi
Suomen ainoa yksityinen rTMS-hoidon tarjoaja
