Krooninen hermokipu on kuin eläisit pysyvästi kivun kanssa, jonka tunnet kun kolautat kyynärpään pöydänkulmaan. Se on läsnä yöllä ja päivällä, yksin ja seurassa. Se ottaa elämän hallintaansa totaalisesti. Magneettistimulaation myötä minulla on kokonaisia päiviä, joiden kulkua kipu ei sanele.
Tavallinen päivä telakalla
Eräs joulukuinen työpäivä telakalla vuonna 2019 piti olla aivan kuten muutkin. Sellaista siitä ei kuitenkaan totisesti tullut. Kompastumisesta alkoi olympiadin mittoihin venynyt kujanjuoksu. Minusta tuli hermokivusta kärsivä työtapaturmapotilas. Jalan hermorata murskautui tapaturmassa ja rikkoutunut hermorata lähettää aivoihin vääränlaista informaatiota. Kun pitäisi tuntea kylmää, tunnen kipua, kun pitäisi tuntea kuumaa, tunnen kipua, kun pitäisi tuntea kutitusta, tunnen kipua… Saatat oivaltaa jo kupletin juonen.
Tunsin heti, että jokin on nyt jalassani kunnolla rikki, mutta en painajaisissanikaan olisi kuvitellut elämänmuutoksen totaalisuutta enkä sitä, miten jatkuva särky muuttaa elämää ja kuvaa itsestäni. Pitää paikkansa, että melkein kaikkeen tottuu, mutta jatkuva ja intensiivinen kipu liikkumismahdollisuudet määrittävässä ruumiinjäsenessä ei ole mikään jalostava elämänkokemus.
Ensi kertaa 3,5 vuoteen oli hetkiä, joina saatoin unohtaa jalan olemassaolon – sitä vapautuneisuuden tunnetta en unohda ikinä.
Olin aktiivinen ja liikunnallinen ihminen – karu totuus jalkani tilasta paljastui vähitellen
Ei ole olemisen osa-aluetta, johon krooninen hermokipu jalassa ei vaikuttaisi. Se vaikuttaa työntekoon, talouteen ja ihmissuhteisiin. Joka ikinen päätös kauppaan menosta ystävien tapaamiseen ja pukeutumisvalintaan pitää tehdä jalan ehdoilla.
Muutoksen jyrkkyyttä lisäsi kohdallani vielä kaksi seikkaa. Elän sinkkutaloudessa ja olin aktiiviurheilija. Elämäni tapahtui siis pitkälti kodin ulkopuolella. Kesät menivät kilpapurjehduksen ja talvet hiihdon parissa.
Ensimmäiset diagnostiset arviot lähtivät siitä, että täysi kuntoutuminen tapahtuisi kuukausissa tai enimmillään vuodessa. Aikaa kului, diagnoosit vaihtuivat, mutta yksi asia pysyi – jatkuva kipu.
Aluksi vammaa diagnostisoitiin luumustelmaksi. Puolentoista vuoden ajan tapaturmasta kuntoutimme jalkaa ajatuksella, että paluu entiseen olisi mahdollinen. Tein lyhennettyä työviikkoa vanhassa, liikkumista vaativassa ammatissani merenkulkualan tarkastajana. Kun olotila vaihteli mahdollisuudesta kävellä kaksi kilometriä päivässä mahdottomuuteen nousta sängystä vielä yli vuoden jälkeen tapaturmasta, kävi selväksi, että kuntoutus ei ollut realistinen lähtökohta. Tämä tarkoitti uuteen ammattiin kouluttautumista. Tässä vaiheessa alkoi olla myös selvää, että kipu tulisi jäämään pysyväksi. Pysyvyyden tunnustaminen oli hetki jona epätoivo kolkutteli ovella. Jälkeenpäin ihmettelen, miten onnistuin pitämään mielen niinkin positiivisena.
Useimmille maallikoille ei luonnollisesti kerro paljoakaan, mitä tarkoittaa, kun kiputuntemus lievittyy 60 %:lla. Minulle se vastasi uudelleensyntymistä.
Recurorin magneettistimulaatio löytyi viime hetkellä
Kun vamma osoittautui krooniseksi hermokivuksi, alkoi prosessi, jonka aikana kokeilimme useita eri hoitomuotoja, joko olemattomilla, tai hetkelliseksi jääneellä teholla. Alkajaisiksi kävi selväksi, että hermokipulääkkeet ovat ojasta allikkoon menoa. Ne eivät auttaneet kipuuni, mutta aiheuttivat silti sietämättömät sivuoireet. Qutenza -laastari oli polttavuudessaan tuskallinen, mutta lievensi kipua tunnistettavasti. Qutenzankin vaikutus kuitenkin katosi aina juuri silloin, kun aloin olla toiveikas. Paluu vanhaan kipuun tuntui hetken helpotuksen jälkeen katkeralta. Jalkani oli teipattuna käytännössä koko ajan yli kolmen vuoden ajan, mutta silti saatoin herätä yöllä tuskalliseen kipuun vain, koska peitto oli osunut siihen.
Keväällä 2023 olin jälleen jonkinlaisessa aallonpohjassa. Jalka oli pitkään todella kipeä. Silloin kuulin ensimmäisen kerran rTMS-hoidosta mainittavan, kun koko kuntoutuksen ajan rinnallani kulkenut fysioterapauttini alkoi pohtia sen sopivuutta minulle. Kipulääkärini Mehiläisellä esitti tuolloin kolmea vaihtoehtoa; leikkaushoitona selkään asennettavaa takajuostesimulaattoria ja aivoihin kohdistuvaa rTMS-hoitoa, tai hermon katkaisua. Jälkimmäinen olisi tehnyt jalastani pysyvästi tunnottoman, joten sen halusin välttää viimeiseen asti ja ensimmäinenkin sisältää joukon riskejä.
Valitsin rTMS-hoidon sen tehokkuuden ja riskittömyyden vuoksi, sekä fysioterapeuttini suosituksesta. Sen valitseminen pöydällä olevista kolmesta vaihtoehdosta oli itse asiassa helppo. Mutta, aina on se mutta, sen olen tähän mennessä kipupotilaana jo oppinut. rTMS:n osalla se on saatavuus. rTMS:n teho saattaa laskea hiljalleen, kun kivun kesto pitenee ja minähän olin tässä vaiheessa kärsinyt kroonisesta kivusta jo 3,5 vuotta. Asialla oli siis kiire.
Julkisella puolella hoitoa tarjoaa lähinnä yliopistosairaalat ja niissä odotusaika voi venyä vuoteen. Onneksi lääkärini oli kuullut, että nykyisin myös Recuror tarjoaa rTMS:a, ainoana yksityisenä. Tämä jälkeen alkoi tapahtua. Otimme yhteyttä Recuroriin ja kipulääkäri Juhani Juhola vastasi yhteydenottoon heti. Vain päivien päästä tästä olin tutkituttamassa rTMS:n käyttömahdollisuuksia tapauksessani Recurorin Turun klinikalla Linnankadulla.
Juhani Juhola
Recuror kipuklinikan johtaja, fysiatrian erikoislääkäri
Minulla, Recurorilla ja LähiTapiolalla on yhteinen tavoite – nopea paluu täyteen työ- ja toimintakykyyn ja ehdoton ei tapaturmaeläkkeelle.
En liioittele, kun sanon, että 60 %:n kivunlievitys tuntuu uudelleensyntymiseltä – LähiTapiola erittäin yhteistyöhaluinen hoitojen rahoituksessa
Päädyimme Juhanin kanssa kymmenen hoitokerran intensiivihoitojaksoon. Se tarkoittaa, että kävin kerran päivässä kahden viikon ajan magneettistimulaatiossa. Jo kolmannen käynnin jälkeen huomasin, että jotain suurta ja käänteentekevää on kehitteillä. Oli henkeä salpaavaa huomata, että saatoin yhtäkkiä uida 500 metriä aiempaa pidemmän matkan ilman kipua. Ensi kertaa 3,5 vuoteen oli myös hetkiä, joina saatoin unohtaa jalan olemassaolon – sitä vapautuneisuuden tunnetta en unohda ikinä.
Recurorilla seurataan kiputuntemuksen kehitystä hoitojakson aikana aktiivisesti erittäin yksityiskohtaisilla kyselyillä. Useimmille maallikoille ei luonnollisesti kerro paljoakaan, mitä tarkoittaa, kun kiputuntemus lievittyy 60 %:lla. Minulle se vastasi uudelleensyntymistä. Hoitojakson jälkeen olen saanut merkittäviä osia tapaturmaa edeltäneestä aktiivisesta elämäntavasta takaisin. Se tuntuu uskomattomalta, koska olin jo hyvän aikaa sitten sopeutunut realiteetteihin, tai luopunut toivosta, riippuen näkökulmasta.
Käyn edelleen magneettistimulaatiossa kerran kuukaudessa ylläpitohoitona. Koko tänä aikana hoito ei ole aiheuttanut minkäänlaisia haittavaikutuksia tai muitakaan sivuoireita.
Lopuksi käytän tilaisuuden vakuutusyhtiöni LähiTapiolan kiittämiseen. He ovat olleet vahvasti tukenani nämä vuodet ja heidän suhtautumisensa suhteellisen uuteen magneettistimulaatioon oli alusta alkaen hyvin positiivinen. Minulla, Recurorilla ja LähiTapiolalla on yhteinen tavoite – nopea paluu täyteen työ- ja toimintakykyyn ja ehdoton ei tapaturmaeläkkeelle.
