Olen hyperfokusoitujan stereotyyppi. Seinät voivat kaatua ympäriltäni minun huomaamatta, kun keskityn lukuisiin projekteihini. Läheiseni ihailevat luomiskykyäni, mutta juuri he ovat saaneet maksaa siitä kovaa hintaa.
Korkeakoulutus ja työelämässä menestyminen suojamuuri, jonka takaa ovat helppo kieltää ilmeinen
Se mitä seuraavaksi kerron, kuuluu pitkälti stereotyyppiseen ADHD-kuvastoon, joka sinulla, arvoisa lukija saattaa olla mielessäsi. Silti minä vartuin 37 vuoden ikään ennen kuin menin ADHD-tutkimuksiin. Olen hyvin varma, että kaltaisiani ADHD-aikuisia on hoitamattomina erittäin paljon. Juuri siksi haluan kertoa tarinani.
Elämme kulttuurissa, jossa arvotamme itseämme työelämän statuksen perusteella. Minä opetan historiaa, yhteiskuntaoppia ja venäjää lukiolaisille. Olen myös hyvin luova. Kuvaan ja julkaisen omaa YouTube -kanavaa, teen taidetta ja kirjoitan. Luovuuden lisäksi harrastan paljon liikuntaa. Miten ihmeessä minulla voisi olla ADHD?
Minun ei tarvitse matkustaa seikkailujen perässä Amazonille tai Himalajalle.
Taitaa olla niin, että menestyminen työelämässä ja harrastuksissa tarjoaa välineet, joilla kieltää itseltään keskittymishäiriö. Se on kilpi, jolla torjua ympäriltä saadut vihjeet. Toisaalta se lepotuoli, johon tuudittautua toteamaan, “entä sitten, minähän pärjään hyvin juuri näin”.
Mutta onko tullut pysähdyttyä kysymään läheisiltä ihmisiltä “pärjäämisestäsi”? Rakkaimmillasi saattaa olla hieman eri näkemys siitä.
Kahvimaitoa hakemaan, markkinoiden suurimman taulutelkkarin kanssa takaisin
Minun ei tarvitse matkustaa seikkailujen perässä Amazonille tai Himalajalle. Ilmasto kiittää. Eräs seikkailu alkoi kahvimaidosta, jonka kumppanini oli erehtynyt käyttämään aamupuuroonsa.
Niinpä olin alta aikayksikön matkalla kohti Siwaa. Autoni sattui olemaan reitillä ja se nosti mieleeni, että minulla on hakematta eräät Verkkokauppa.com:n tilaamani piuhat videokameraani. Koska avaimet olivat taskussa, odysseiani Raision Verkkokauppaan saattoi alkaa.
Lopputulos on se, että läheisesi maksaa kovaa hintaa sekä hyperfokuksestasi häneen, että hyperfokuksestasi projekteihisi.
Verkkokaupassa eteeni sattui valtava taulutelevisio ja sellainenhan pienehköstä keskusta-asunnostamme juuri puuttuikin. Kun kerran käteismaksu eräästä kuvausprojektistakin oli taskussani, niin kaupat tuli. Asiakaspalvelija kysyi minulta epäuskoisena, että enkä todella tarvitse kuljetusta. Itsevarmana sanoin, että minulla on auto pihassa. Niinpä olin kohta markkinoiden suurimman television kanssa Verkkokaupan parkkipaikalla ihmettelemässä pienen Peugeotini edessä.
Kumppanilla oli totiset paikat, kun saavuin kuusituntiselta Siwa-matkaltani yhdessä kantoavun kanssa jättitelevision paikkaa kuumeisesti miettien. Maitoa minulla ei ollut, sen paremmin kuin niitä piuhojakaan. Puhelinta minulla ei ollut matkassa koko päivänä, jolloin mitään varoitusta TV:n tulosta asuntoon ei tehty.
Hyperfokusoituneena et huomio lähimmäistäsi, paitsi jos hän on hyperfokuksen kohde – hyperfokus voi kohdistua asioiden lisäksi ihmisiin
Kuvatun tyyppiset tilanteet ovat kuin sketsisarjasta. Ne eivät kuitenkaan ole hauskoja silloin, kun kuviossa on toinen ihminen, joka yrittää rakentaa elämää kanssasi. Vasta nyt ymmärrän, miten mahdotonta on jakaa koti ihmisen kanssa, joka on hyperfokuksessa johonkin luovaan projektiinsa ja istuu sen ääressä kalsareissaan aamusta iltaan sama kylmä kahvi kädessään.
Sellaisessa tilassa en sietänyt mitään normaalin elämisen tuottamaa ääntä. Minulla on aistiyliherkkyyttä. Vaikka kuinka kumppanini yritti kulkea huopatossuissa, minä suutuin häiriöistä. Tällainen itseensä ja loputtomiin omiin projekteihin käpertyminen näyttäytyy lähimmäiselle itsekkyytenä ja sitä se onkin. Toisen tunteiden huomiotta jättäminen ja äkkipikainen käytös tuovat mieleen myös narsistin toimintamallit.
“Vanhat aivot” toivat minut tähän missä olen. Elämä on aivan liian täynnä sattumia siihen, että kannattaisi spekuloida sillä, missä olisin, jos avun hakeminen olisi tapahtunut kymmenen vuotta sitten. Olen sinut menneen kanssa ja odotan innolla tulevaa.
Täysin päinvastoin on silloin, kun läheinen henkilö onkin hyperfokuksen kohde. Usein unohdetaan, että hyperfokus kohdistuu asioiden lisäksi ihmisiin. Näin on vaikka uuden suhteen alkaessa. Tiettyyn pisteeseen se näyttäytyy huomaavaisuutena, mutta helposti se kääntyy toisen kontrollointipyrkimykseksi. Hyperfokusoituneena tulee oltua hyvin intensiivisesti toisen iholla ja se käy helposti ahdistavaksi.
Lopputulos on se, että läheisesi maksaa kovaa hintaa sekä hyperfokuksestasi häneen, että hyperfokuksestasi projekteihisi.
Hain Recurorilta uudet aivot – niillä intohimon ja energian kanavointi läheiset huomioivalla tavalla näyttäisi onnistuvan
Varmuuden vuoksi mainittakoon, että uudet aivot ovat metafora. Mutta siltä minusta välillä tuntuu. Elän vanhaa elämää uusilla aivoilla.
Nokkelimmat lukijat saattoivat jo arvata, että puheena ollut parisuhde päättyi. Kukaan ei jaksa matkustaa vuoristoradassa loputtomiin. Erääseen mitättömään tilanteeseen liittynyt ylireagointi sai minut heräämään. Päätin hakeutua terapiaan.
Vuoden psykoterapiassa käynnin jälkeen terapeuttini suositteli minulle psykiatrin puoleen kääntymistä ja ADHD-tutkimuksiin menoa. Vertailin hieman toimijoita ja vakuutuin Recurorin laadusta ja nopeasta vastaanotolle pääsystä.
Jotain päiviä tästä istuin jo Henry Karlssonin vastaanotolla. Välillemme syntyi heti niin hyvä keskusteluyhteys, että sovimme, että voimme pitää pääsääntönä etätapaamista. Etätapaamismalli sopi minun projektien täyttämään ja aikaoptimistiseen elämänmenoon todella hyvin. En myöhästynyt, kun tapaaminen kulki mukanani. Henry toimitti etänä jopa läheishaastattelut, joissa oli mukana minun lisäksi äitini ja veljeni.
Recurorilla tutkimukset ovat hyvin kattavat. Kyselyistä merkittävä osa tehdään Recuror Appilla, jonka käyttökokemus on mukava. Recuror Appin avulla Henry oli tavoitettavissa kätevästi myös tapaamisten välillä. ADHD-ihmiselle on hyvä, että kaikki tarvittava on yhdessä paikassa, joka vielä sijaitsee puhelimessa.
Kattavat tutkimukset olivat itseymmärrystä tuottava kokemus. Sen tuloksena Henry päätyi diagnoosiin, joka saattoi olla ennalta odotettu. Tärkeää silti oli, että muut mahdolliset syyt käytökseeni suljettiin tarkoin pois. Lääkkeet eivät ole lopullinen ratkaisu, mutta ne auttavat alkuun toimintatapojen muutoksessa, jonka myötä voin kohdella läheisiäni heidän ansaitsemalla tavalla.
Käsitys itsestäni on muuttunut hoitojakson myötä. Saan vietyä asioita paljon paremmin loppuun, kun ei ole enää niin montaa rautaa tulessa yhtä aikaa. ADHD voi todella olla voimavara, mutta se on sitä vain hoidettuna.
Elän vanhaa elämää uusilla aivoilla. Olen kuullut monien ADHD-aikuisten masentuneen siitä, että on hukannut niin monia vuosia siksi, ettei aiemmin ole tullut hakeneeksi apua. Minä en näe asiaa näin. “Vanhat aivot” toivat minut tähän missä olen. Elämä on aivan liian täynnä sattumia siihen, että kannattaisi spekuloida sillä, missä olisin, jos avun hakeminen olisi tapahtunut viisi, tai kymmenen vuotta sitten. Olen sinut menneen kanssa ja odotan innolla tulevaa.
Terveisin,
Elias
