”Jokainen ADHD on erilainen. Jonotusaikojen vuoksi en koskaan päässyt kokeilemaan julkisen puolen ADHD-hoitoja, mutta mielikuvissani esiintyvä liukuhihnamalli olisi ollut minunlaiselleni potilaalle täysi katastrofi.”
Minä kuulun siihen suureen ADHD-ihmisten ryhmään, joka luokitteli itsensä kategoriaan taivaanrannanmaalari ennen diagnoosin saamista. Olen luova ihminen. Rakastan musisointia ja käsillä tekemistä. Olen opiskellut musiikkituotantoa, lauluntekoa, puusepän opintoja ja vaikka mitä muuta. Tutkintoon asti nämä innolla aloitetut opinnot eivät ole johtaneet. Harrastuksia on tullut ja mennyt aina kulloisenkin hyperfiksaation mukaan. Aika selvä tapaus siis.
Tunsin syyllisyyttä, kun en 25-vuotiaana ollut löytänyt pysyvää työpaikkaa, enkä oikein muutakaan tukevaa maata jalkojen alle. Menin työkykyisyyttä kartoittavalle lääkärille ja hän totesi jo hyvin lyhyen keskustelun jälkeen, että minulla on hyvin suurella varmuudella ADHD. Jälkeenpäin ajatellen on erikoista, miten yllättynyt olin hänen sanoistaan ja siitä varmuudesta, joilla ne tulivat.
Kulttuuriset käytösnormit sukupuolittavat käsitystämme ADHD:sta. ADHD-naisoletetuilla on joskus se erityisongelma, että ADHD:n piirteet peittyvät miesoletettuja useammin siivon, “naisoletetuille soveliaan” käytöksen alle. Minäkään en ole koskaan ollut mikään seinillehyppijä. Ainainen levottomuus on ilmennyt muilla tavoin. Minulla ADHD säilyi siis piilevänä pitkälle aikuisikään. Hämmästyksen jälkeen minut valtasi kiukku. Miksei kukaan kertonut!? Nyt olen menettänyt vuosia istuen psykoterapiassa suremassa saamattomuuttani. Miksei edes psykoterapian ammattilainen tuonut asiaa esille? Kiukkua seurasi helpotus. Nyt minulla on viimein selitys kaikelle sille poikkeavalle käytökselle ja niille omituisille tilanteille, joihin olen itseni ajanut.
Nyt kaikki oli siis selvää. Diagnoosia vaille selvää. Sellaisena tilanne sitten säilyikin tuskallisen kauan. Lähdin etsimään apua julkiselta puolelta Turussa. Odottavan aika on pitkä, kun vastausta yhteydenottopyyntöönkin täytyi odottaa ikuisuus. Lopulta pääsin puolen vuoden hoitojonoon.
Mittani tuli täyteen ja siirryin etsimään apua yksityseltä puolelta. Lähestyin Turun kaupungin mielenterveyspalvelukeskus Palmikkoa saadakseni tietoa ja suosituksia yksityisistä toimijoista. He suosittelivat Recuroria. Tein Google-hakuja ja löysin muutaman varteenotettavan toimijan Turun seudulta. Jälleen esiin nousi Recuror. Se erottui edukseen asiantuntemuksellan ja nopeudellaan – ajan sai helposti ja nopeasti. Vielä saman päivänä yhteydenottopyynnöstä Joel Holmén otti minuun yhteyttä. Vielä tuolloin en arvannut, että tästä alkaisi lähes vuoden mittainen tiivis yhteistyö.
Kävimme Joelin kanssa läpi Recurorin kattavat diagnostiset selvittelyt. Tutkimusjakso oli yhtä aikaa nopea ja kattava. Tarkkaamattomuus, hyperaktiivisuutena ulos päin näyttytyvä käytös ja levottomuus voivat usein johtua muistakin tekijöistä kuin ADHD:sta ja siksi kävimme läpi myös muut vaihtoehdot, poissulkumenetelmää hyödyntäen. Joelin ja tutkimushoitaja Soila Kettusen pitämä haastattelutilaisuus minun ja vanhempieni kanssa oli avaavuudessan erittäin merkityksellinen kokemus. Minun kohdallani yleislääkäriltä saatu ADHD-epäily ei osunut väärään. Sain huolella tehdyn diagnoosin paljon nopeammin, kuin julkisella vastataan edes yhteydenottopyyntöön.
Odotukset ADHD-lääkityksen suhteen olivat nousseet ajan mukana pilviin. Oli suuri pettymys, kun ensimmäisenä kokeilemamme lääkitys aiheutti ahdistusta. Toiseenkaan kehoni ei tottunut. Kolmas näytti jo lupaavia merkkejä, mutta toivottua muutosta ei saavutettu. Olin jo heittämässä hanskoja tiskiin, kun aikaakin lääkehoitojen alusta oli kulunut kuukausia. Pidimme tuolloin Joelin kanssa lähes viikottain videopalavereita ja chattasimme Recuror Appissa. Aloin jo huolestua siitä, että mitä vakuutusyhtiöni ajattelee jatkuvasti uusista ADHD-lääkkeistä ja neuvonpidoista lääkärin kanssa. Joel olisi auttanut myös vakuutusyhtiön kanssa asioinnissa, mikäli se olisi tullut tarpeeseen.
Neljännellä yrityksellä tärppäsi! Erona aiempiin oli se, että nyt aloimme rakentaa lääkitystä uudesta näkökulmasta. Otimme huomioon ADHD:n lisäksi mielialan vaihtelun. Joel rakensi minulle yksilöllisen yhdistelmähoidon. Voi kuulostaa hurjalta syödä lääkettä lääkkeelle, mutta minun tilanteessani se oli oikea ratkaisu.
Jokainen ADHD on erilainen. Jonotusaikojen vuoksi en koskaan päässyt kokeilemaan julkisen puolen ADHD-hoitoja, mutta mielikuvissani esiintyvä liukuhihnamalli olisi ollut minunlaiselleni potilaalle täysi katastrofi.
En voi kylliksi kiittää Joelia kaikesta siitä rohkaisusta ja käytännön avusta aina vakuutusasioita myöten. Nyt elämäni on muuttunut kaaoksesta hallituksi kaaokseksi, enkä edes voi verrata nykyistä elämänlaatuani entiseen. Toimintakykyni on parantunut merkittävästi ja ajatteluuni on tullut aivan uudenlaista selkeyttä ja johdonmukaisuutta. Olen saamassa suuntaa elämälleni.
Terveisin,
Milla*
*nimi muutettu anonymiteetin suojelemiseksi.
