Menu
Yleinen ja yleistyvä nuorten psyykkinen sairaus.
Syömishäiriöt ilmenevät vääristyneenä suhteena ruokaan, syömiseen tai omaan kehoon tavalla, joka uhkaa potilaan terveyttä tai toimintakykyä. Syömishäiriö on yleinen ja yleistyvä psyykkinen sairaus, josta voi lähes aina toipua täysin.
Yleisimmät syömishäiriöt:
Rinnakkaissairaudet yleisiä.
Syömishäiriöistä kärsivällä potilaalla on usein merkittäviä rinnakkaissairauksia, joista yleisimpiä ovat masennus ja ahdistuneisuushäiriöt. Niiden diagnosointi ja tehokas hoito ovat usein avain myös syömishäiriöistä toipumisen nopeaan edistymiseen.
Toipumisennuste on sitä parempi, mitä aikaisemmassa vaiheessa oireet otetaan vakavasti.
Syömishäiriöstä voi lähes aina toipua täysin. Keskeinen toipumisen hidaste on usein se, että oireita ei oteta alkuun vakavasti.
Laihuushäiriö eli anoreksia on syömishäiriö, jossa keskeisinä oireina ovat tavoitteellinen laihduttaminen ja lihomisen pelko. Potilaan ruumiinkuva on yleensä vääristynyt, eli oma keho nähdään suurempana kuin se todellisuudessa on. Laihuushäiriö voi johtaa henkeä uhkaavaan aliravitsemustilaan. Laihuushäiriö voi aiheuttaa myös osteoporoosia eli luukatoa ja lapsettomuutta sekä muita hankalia fyysisiä oireita.
Ahmimis- ja ahmintahäiriössä keskeisinä piirteinä ovat toistuvat ahmimisjaksot, joiden aikana potilas syö poikkeuksellisen paljon ruokaa lyhyessä ajassa. Potilaan ajattelua hallitsee syöminen ja hänellä on pakonomainen tarve syödä. Ahmimishäiriön erottaa ahmintahäiriöstä se, että ahmimishäiriössä potilas pyrkii estämään ruuan lihottavat vaikutukset erilaisilla kompensaatiokeinoilla, kuten oksentelulla, syömättömyydellä ja liikunnalla. Ahmintahäiriössä tällaisia keinoja ei ole käytössä.
Recurorilla syömishäiriöiden tutkimus- ja hoitokokonaisuus sisältää kattavan psykiatrisen perustutkimuksen sekä tarkat diagnostiset selvittelyt. Ensikäynnillä käydään läpi tarkasti potilaan syömishäiriöajatuksia ja syömiskäyttäytymistä. Myös mahdollinen kompensaatiokäyttäytyminen selvitetään ja potilaan painohistoria kartoitetaan. On myös välttämätöntä saada objektiivinen kuva potilaan syömisestä, missä voi olla apua esimerkiksi ruokapäiväkirjan pitämisessä. Potilaan psyykkisessä arviossa keskitytään myös mahdollisten rinnakkaishäiriöiden selvittämiseen. Myös tarvittavat somaattiset selvittelyt toteutetaan.
Recurorilla syömishäiriöiden hoito suunnitellaan sopimaan juuri sinulle. Keskustelemme yhdessä kanssasi hoitovaihtoehdoista. Hoidon keskiössä on yleensä paastoamisen lopettaminen sekä säännölliseen ja riittävään syömiseen ohjaaminen. Käymme läpi kaikki psykososiaaliset hoitokeinot ja mahdolliset lääkehoidot. Hoitokokonaisuuteen kuuluu myös hoitojen tehon seuranta. Recuror tarjoaa käyttöösi puhelinsovelluksen, jonka avulla seurataan hoidon toteutumista ja tehokkuutta sekä mahdollistetaan turvallinen ja tehokas viestintä sinun ja hoitavan lääkärisi välillä.
Erikoislääkärin vastaanotto:
Alk. 295 € / h + 35,90 € (toimisto– & kantamaksu)
Vastaanotoista saa Kela-korvauksen.
Useimmat terveysvakuutukset kattavat hoitokokonaisuutemme.
Anoreksia nervosa eli laihuushäiriö on vakava syömishäiriö, joka ilmenee kehonkuvan vääristymisenä ja pakkomielteisenä pyrkimyksenä laihuuteen. Anoreksiaan liittyy usein voimakas pelko painonnoususta. Se voi aiheuttaa merkittävää painonlaskua ja vakavaa aliravitsemusta.
Anoreksian oireet voivat vaihdella yksilöittäin, mutta yleisiä oireita ovat merkittävä painonlasku, voimakas laihuuden tavoittelu, epärealistinen tai vääristynyt kuva oman kehon koosta, ruokailuun liittyvät rituaalit ja rajoitukset, pelko painonnoususta, ruokahalun menetys ja fyysiset oireet, kuten kuukautisten poisjäänti naisilla.
Anoreksian tarkkaa syytä ei tunneta, mutta siihen todennäköisesti vaikuttavat monet tekijät. Geneettiset, psykologiset, sosiaaliset ja ympäristötekijät voivat kaikki vaikuttaa anoreksian kehittymiseen. Yksilön persoonallisuuspiirteillä, alhaisella itsetunnolla, traumoilla ja ympäristön paineilla voi olla merkitystä anoreksian syntymisessä.
Anoreksian diagnosointi edellyttää kattavaa arviointia lääkärin vastaanotolla, jossa arvioidaan henkilön fyysinen ja psyykkinen tila sekä tarkastellaan ruokailutottumuksia ja käyttäytymistä. Läheisten antama informaatio on yleensä tarpeen, koska sairaus pakottaa potilaan usein kertomaan oireistaan epärehellisesti. Diagnoosi asetetaan käyttäen diagnostista luokittelujärjestelmää, joka on Suomessa toistaiseksi ICD-10.
Anoreksian hoito perustuu monialaiseen lähestymistapaan, joka yhdistää fyysisen, psykologisen ja sosiaalisen tuen. Hoitomuodot saattavat sisältää muun muassa lääkärin seurannan, ravitsemusterapiaa, psykoterapiaa, perhekeskeistä hoitoa ja tukiryhmiä. Tavoitteena on palauttaa potilaan normaalipaino ja korjata aliravitsemus, käsitellä ruumiinkuvan vääristymiä ja oppia terveellisiä ruokailutottumuksia. Tärkeää on myös tarjota psykologista tukea itsetunnon vahvistamiseksi ja syömishäiriöajatusten muuttamiseksi.
Bulimia nervosa eli ahmimishäiriö on syömishäiriö, jolle on ominaista hallitsemattomat ahmimiskohtaukset sekä kompensatoriset toimet, kuten oksentelu, paasto, liiallinen liikunta tai laksatiivien käyttö, jotta ahmimiskohtausten seuraukset eivät näkyisi painonnousuna.
Bulimian oireet voivat vaihdella yksilöittäin, mutta yleisiä oireita ovat toistuvat ahmimiskohtaukset, jolloin suuria määriä ruokaa syödään lyhyessä ajassa, kompensatoristen toimien käyttäminen ahmimiskohtausten jälkeen, kehonkuvan häiriö, hampaiston vauriot, kuukautishäiriöt ja itsetunnon ongelmat.
Bulimian tarkkaa syytä ei tunneta, mutta siihen vaikuttavat monimuotoiset tekijät. Geneettiset, psykologiset, sosiaaliset ja ympäristötekijät kaikki voivat vaikuttaa bulimian kehittymiseen. Laihuuden ja ulkonäön ihannointi, alhainen itsetunto, tiettyjen persoonallisuuden piirteiden esiintyminen (erityisesti tunneelämän säätelyn vaikeudet) sekä traumaattiset kokemukset voivat altistaa bulimian kehittymiselle.
Bulimian diagnosointi edellyttää kattavaa arviointia lääkärin vastaanotolla, jossa selvitetään henkilön ruokailutottumuksia, käyttäytymistä ja psyykkistä tilaa. Diagnoosi perustuu diagnostisiin kriteereihin (Suomessa edelleen ICD-10 -kriteereihin).
Bulimian hoidossa on syytä yhdistää fyysinen, psykologinen ja sosiaalinen tuki. Lääkärin seuranta on tarpeen, koska riski fyysisiin komplikaatioihin on olemassa. Hoitomuodot voivat sisältää ravitsemusterapiaa, psykoterapiaa (kuten kognitiivista käyttäytymisterapiaa), lääkehoitoa, tukiryhmiä ja perhekeskeistä hoitoa. Tavoitteena on normalisoida ruokailutottumukset, käsitellä bulimiaan liittyviä ajatusmalleja ja tunteita, sekä tarjota tukea itsetunnon ja kehonkuvan kohentamiseksi.
Ahmintahäiriö, joka tunnetaan englanniksi nimellä binge eating disorder eli BED, on syömishäiriö, jossa henkilöllä on toistuvia syömiskohtauksia, joiden aikana hän syö suuria määriä ruokaa lyhyessä ajassa. Syömiskohtausten aikana henkilö kokee menettävänsä kontrollin syömiseen ja tuntee syyllisyyttä tai häpeää ahminnan jälkeen. Ahmintahäiriöön ei yleensä liity kompensatorista käyttäytymistä kuten oksentelua tai pakonomaista liikuntaa.
Ahmintahäiriön syitä ei tunneta täysin, mutta sen syntyyn voivat vaikuttaa useat tekijät. Psykologiset tekijät, kuten alhainen itsetunto, kehonkuvaan liittyvät ongelmat ja tunne-elämän säätelyn vaikeudet, voivat altistaa ahmintahäiriön kehittymiselle.
Ahmintahäiriön oireita ovat toistuvat syömiskohtaukset, jolloin henkilö syö suuria määriä ruokaa nopeasti ja kokee kontrollin menetyksen syömiseen. Henkilö voi myös syödä salaa tai piilotella syömistään. Ahmimisen jälkeen voi ilmetä voimakasta syyllisyyttä, häpeää ja fyysistä epämukavuutta.
Ahmintahäiriön diagnosointi vaatii lääkärin kattavaa arviota. Lääkäri arvioi henkilön syömiskäyttäytymistä ja psyykkistä tilaa. Diagnoosi perustuu Suomessa toistaiseksi käytössä olevaan ICD-10 -luokittelujärjestelmään.
Ahmintahäiriön hoitoon voi käyttää useita menetelmiä. Tärkeää on ns. täsmäsyömiseen ohjaaminen. Lisäksi voidaan tarjota ravitsemusterapiaa, psykoterapiaa (kuten kognitiivista käyttäytymisterapiaa), lääkehoitoa ja tukiryhmiä. Tavoitteena on vähentää syömiskohtauksia sekä käsitellä syömishäiriöön liittyviä ajatusmalleja ja tunteita.
ARFID eroaa muista syömishäiriöistä siinä, että pyrkimys painonhallintaan tai vääristynyt kehonkuva eivät ole keskeisiä piirteitä. ARFID-potilaat rajoittavat syömistään tiettyjen ruuan ominaisuuksien, kuten ulkonäön, maun, hajun tai tekstuurin vuoksi.
ARFIDin yleisimpiä oireita ovat rajoittunut ruokavalio, tiettyjen ruokien välttäminen, pelot tai ahdistus ruokaan liittyen, fyysiset oireet ravitsemuksellisista puutoksista sekä vaikeudet syödä sosiaalisissa tilanteissa.
ARFIDin syitä ei tunneta täysin, mutta siihen voi vaikuttaa useat tekijät, kuten ruokaan liittyvät pelot tai negatiiviset kokemukset, lapsuuden traumatisoivat tapahtumat, aistiyliherkkyydet tai muut neuropsykiatriset tekijät.
ARFIDin diagnosointi vaatii kattavaa arvioita kokeneen lääkärin vastaanotolla. Diagnoosi perustuu tarkkaan haastatteluun, ruokavalion arviointiin, fyysisen tilan tarkasteluun ja muiden mahdollisten syömishäiriöiden poissulkemiseen.
ARFIDin hoito perustuu yksilölliseen lähestymistapaan. Hoitomuodot voivat sisältää ravitsemusterapiaa, jossa pyritään laajentamaan ruokavaliota asteittain, psykoterapiaa ruokaan liittyvien pelkojen ja ahdistuksen käsittelemiseksi, perhekeskeistä hoitoa ja tarvittaessa myös lääkehoitoa. Tavoitteena on parantaa ravitsemustilaa, vähentää ahdistusta ja tukea terveellistä suhdetta ruokaan.
Recuror Oy
Linnankatu 52 A 2. Kerros
20100 Turku
Email: asiakaspalvelu@recuror.fi
Puh: 030-6217300